Kuinka olla normaali nuori?

Olen pähkäillyt tätä kysymystä jo pitkään.
**************************************
Pidän itseäni hieman poikkeavana nuorena, lähtökohtaisesti elämäni on lukiota käyvän pojan elämää. Hieman pintaa syvemmälle pureutumalla voi huomata kuinka erilaista elämää oikeasti jotkut elävät.
Olen hyvin toimeentulevasta perheestä ja tuntuu että aina on jotain jota täytyy muistaa tehdä. Se voi johtua myös yrittäjyydestä jota perheemme edustaa. Yrittäjäperheessä erot vakituista palkkaa nauttivien perheiden kesken on mielestäni järisyttävän suuria.

Suomalaisessa keskivertoperheessä lasten täytyessä suoriutua omista arkipäiväisistä askareista, yrittäjäperheellisten lapset yleensä joutuvat vanhempiensa stressin alaisina hoitamaan paljon sellaisia asioita joita ei ole heille välttämättä vielä tarkoitettu. Nuorilla (15-20) burn outit eli loppuunpalamiset ovat liian helposti esille nousevia ja itse olenkin tätä kastia, jossa hommaa olisi homman perään eikä mitään tule koskaan kunnolla tehneeksi kaiken tekemisen sekamelskan keskellä.
Vanhempien tapa toimia tai pikemminkin sen tavan muuttaminen voisi avata silmiä. Vanhemmuuden mukanaan tuoma stressinsietokyky ei lapsilla ole vielä niin suurta, että sillä voisi lähteä hoitamaan vanhepiensa asioita pitkin kyliä ja kuntia, unohtamattakaan omaa koulunkäyntiä, harrastukia sekä kavereita.

Näihin mietteisiin on hyvä lopettaa.

Let the youngster have a time to grow up.